Monimuotoinen metsä osa 4: Tunnistatko arvokkaat luontokohteet omassa metsässäsi?

MTK:n ja SLC:n luonnon monimuotoisuuden tiekartta nostaa talousmetsien arvokkaiden luontokohteiden turvaamisen keskiöön. Metsänomistajalle tämä tarkoittaa ennen kaikkea tiedostamista ja käytännön tekoja: kun kohteet tunnistetaan ja huomioidaan metsän käsittelyssä, otetaan tärkeä askel luonnon hyväksi – ilman, että metsätalouden harjoittaminen vaarantuu.

Mikä tekee luontokohteesta arvokkaan?

Arvokkaalla luontokohteella tarkoitetaan elinympäristöä, joka poikkeaa tavanomaisesta talousmetsästä ja jonka säilyttäminen on tärkeää luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi lehtolaikut, korpinotkot,  tulvametsät, lähteiden ja purojen lähiympäristöt, jyrkänteet ja rotkot, suurten petolintujen pesäpuut sekä jalopuumetsiköt ja pähkinäpensaikot. Myös uhanalaisten lajien esiintymispaikat kuuluvat arvokkaisiin kohteisiin. Osa kohteista saa suojaa lainsäädännön kautta, osa turvataan metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti.

Mitä tämä tarkoittaa metsänomistajalle?

Ensimmäinen askel on selvittää, onko omalla metsätilalla arvokkaita luontokohteita. Kohteista voi olla merkintöjä esimerkiksi omassa metsäsuunnitelmassa tai metsätietojärjestelmissä ja metsäammattilaiset auttavat tunnistamisessa. Kun kohteet ovat tiedossa, ne voidaan huomioida jo metsäsuunnittelussa tai viimeistään metsänhoito- tai hakkuutöitä suunnitellessa. Mitä aiemmin tieto ja metsänomistajan tavoitteet kohteen huomioimiseksi ovat käytettävissä, sitä varmempaa on, että toimenpiteet metsässä onnistuvat myös tästä näkökulmasta.

Sopiva tapa kohteen turvaamiseen valitaan tapauskohtaisesti. Peukalosääntönä kohteet on tärkeä rajata niiden luonnollisia rajoja noudattaen ja jättää kokonaan metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Mikäli kohteita käsitellään, tehdään se erityistoimin, esimerkiksi poimintahakkuin tai suojavyöhykkeitä jättäen. Monille kohteille voi myös hakea METSO-ohjelman tukea määräaikaiseen tai pysyvään suojeluun. 

Luontokohteiden yhteyteen voidaan jättää säästöpuuryhmiä, tekopökkelöitä ja riistatiheikköjä, jotka parantavat kohteen ekologista laatua ja toimivat myös lajeille käytävänä muille soveltuville elinalueille. Voit myös harkita luontokohteen ennallistamista, mihin opastusta ja tukea saat mm. Helmi-ohjelmasta.

Metsänhoitoyhdistyksen jäsenien metsät kuuluvat PEFC-sertifiointiin, joka edellyttää tiettyjen kohteiden turvaamista sekä uhanalaisten lajien toimintamallin käyttöä. Luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain määrittelemien kohteiden lisäksi PEFC-sertifikaatti edellyttää säilyttämään mm. ojittamattomat korvet, supat ja paahderinteet sekä rakennepiirteiltään vanhat metsät (Etelä-Suomessa yli 160 vuotta, Pohjois-Suomessa yli 200 vuotta).

Hyödyt ja vaikutukset

Ekologiset hyödyt: Arvokkaat kohteet tarjoavat elinympäristöjä sadoille lajeille.

Taloudelliset hyödyt: Kohteiden suojelusta voi saada METSO-korvauksia, ja samalla PEFC-sertifioinnin kriteerit täyttyvät.

Maisemalliset ja virkistykselliset hyödyt: Luontokohteet lisäävät metsän maisema-arvoa ja monikäyttöisyyttä.

Pitkän aikavälin kestävyys: Luontokohteet parantavat metsän ekologista resilienssiä. Mitä monipuolisempi lajisto, sitä terveempi metsä.

Taloudelliset vaikutukset: Metsänomistajana saatat pohtia, rajoittaako arvokkaiden kohteiden huomioiminen metsän käyttöä. Todellisuudessa suurin osa kohteista on pienialaisia, eikä niiden säästäminen vaikuta olennaisesti metsän taloudelliseen arvoon. Kohteiden hoito on myös vapaaehtoista, ja moniin toimiin on saatavilla tukea.

Näin pääset alkuun

Luontokohteiden huomioiminen ei tarkoita metsätaloudesta luopumista – päinvastoin. Se tarkoittaa metsänhoitoa, jossa otetaan huomioon sekä puuntuotanto että metsäluonnon hyvinvointi. Arvokkaat kohteet voivat toimia myös virkistys- ja maisema-alueina sekä kertoa tarinaa vastuullisesta metsänomistuksesta.

Lue lisää luonnon monimuotoisuuden eteen tehtävästä työstä. Tutustu myös MTK:n ja SLC:n tekemään Monimuotoisuuden tiekarttaan.